Pari vuotta sitten kirjoitettua tekstiä aiheista tila ja aika.
Tila on tyhjyyttä ja materiaa. Aika on sitä, että materia ja tyhjyys vaihtaa paikkaa, eli se on liikettä. Energia on myös liikettä. Se on joko esim. kehossa varastoituna atomien osien liikkeinä triglyserideissä (rasva), glykogeenissa (hiilihydraatti) tai monissa entsyymeissä ja koko elektromagneettisen kenttämme elektronien liikkeissä, ja vapautuu halustamme kehomme liikkeissä. Jos ei ole liikettä, ei ole energiaa. Kun joku esine on hyllyllä, sen kaikki atomit pyrkivät kohti maan keskusta, mutta ne vain poukkoilevat paikoillaan, sillä ne eivät pääse lähenemään tätä keskusta. Tätä liikettä sanotaan fysiikassa potentiaalienergiaksi, sillä se ei näy, mutta se on siellä. Eli energia tässä kohtaa on liikettä, joka ei vain näy ihmisen silmille. Se vapautuu liike-energiaksi, kun esine tippuu hyllyltä, eli energiaa kutsutaan liikkeeksi, kun ihmisen silmät näkevät sen. Silti, kaikki energia on liikettä, joskus se liike vain on niin pienessä tilassa tapahtuvaa, ettemme näe sitä. Silloin sitä sanotaan potentiaalienergiaksi tai varastoituneeksi energiaksi, silti se on siis liikettä.
Onko olemassa ajallista tilaa, jossa mikään ei liiku tai voi liikkua? Jos on tila, jossa mikään ei liiku tai voi liikkua, se on ajaton tila. Jos sinne heittää kellon, sen viisarit eivät liiku, sillä mikään ei voi liikkua. Kun mittari, joka mittaa aikaa, ei liiku, aikaa ei ole, samalla tavoin, kuin tilatonta pistettä ei voi mitata tilaa mitattavalla mittarilla.
Aika on liikettä on energiaa on elektromagnetismia on mieli on illuusio, joidenkin kulttuurien mukaan se on myös tahto. Mayat olivat planeettamme ajan laskijoita, ja heidän nimi tarkoitti juuri aikaa, mieltä ja illuusiota, samoin myös energiaa, jos tietää mistä puhutaan...
Eli:
Fyysisesti, mielemme on itseään säätelevää elektromagnetismia. Aika on myös elektromagnetismia, mutta se on nk. mekaaninen luonnonlaki. Ts. nuo ovat kaksi polariteettia yhdestä ja samasta: itseään säätelevää ja itsestään säätyvää elektromagnetismia. Aikaa mitataan materian liikkeellä tilassa: esim. kellon viisarit pyörivät kellon ympäri tilassa tai hiekka valuu yhdestä tilasta toiseen tiimarissa. Aika on siis myös energiaa eli liikettä: ja materian liike tilassa on se mitä kutsumme meidän kielellä kokemuksiksi. Mitä enemmän tämä itseään säätelevä elektromagneettikenttä eriytyy itsestään säätyvästä universumin kokoisesta magneettikentästä, joka on erilainen eri paikoissa ja jota kutsutaan ajaksi, sitä vapaammaksi se tulee: se lähenee sitä tasoa, joka on luonut ja ylläpitää koko fyysistä universumia. Tätä tarkoittaa moksha eli vapautuminen. Mitä enemmän mielemme on kytkeytynyt aikaan eli kokemuksiin, sitä enemmän se on ulkoisesti säätynyt: se pomppii omaan mielentilaansa kuuluvien hyvien ja huonojen kokemusten punoksessa, eikä kykene säätelemään niitä. Täten siis kokemuksemme ovat peilausta itsestämme: mitä enemmän olemme niissä kiinni, sitä enemmän ne muokkaavat meitä, mitä enemmän olemme eriytyneet niistä, sitä enemmän muokkaamme niitä. Tuo on toki vasta miten asia toimii mieen tasolla: sen lisäksi meillä on sydän ja dan tien eli napakeskus eli pyhä tai sakraalitsakra.´
Sana maya tarkoitti mayalaisille ja buddhalaisille tiettyjä asioita, jotka he näkivät samoiksi: aika, mieli, illuusio. Mielemme toimii käpyrauhasen kautta, ja hindulaiset kutsuivat sen elektromagneettista keskusta Ajna-tsakraksi. Ajna on mieli ja tahto. Mielemme liikuttaa kroppaamme, joten mielemme on myös tahtomme. Mieli=tahto=aika=illuusio.
Jatkan vielä mielestä: olenkin tyystin unohtanut, että meditoidessa fyysisen aivon toiminnat lakkaavat. Toisinsanoen mieli toimii meditoidessa toisenlaisella energialla kuin elektromagnetismi. Mutta se kuitenkin toimii jollain energialla sillä mielessä on edelleen hyvinkin paljon ajatuksia. Meidän on kuitenkin vapauduttava kaikesta tästä, meidän on vapauduttava kaikesta mielen tai meidän sisäisestä ajasta, ja päästävä siihen jota kutsutaan meditaatiossa absorptioksi. Silloin olemme vapaita fyysisestä ajasta: olemme yksinkertaisesti läsnä.
Tila on tyhjyyttä ja materiaa. Aika on sitä, että materia ja tyhjyys vaihtaa paikkaa, eli se on liikettä. Energia on myös liikettä. Se on joko esim. kehossa varastoituna atomien osien liikkeinä triglyserideissä (rasva), glykogeenissa (hiilihydraatti) tai monissa entsyymeissä ja koko elektromagneettisen kenttämme elektronien liikkeissä, ja vapautuu halustamme kehomme liikkeissä. Jos ei ole liikettä, ei ole energiaa. Kun joku esine on hyllyllä, sen kaikki atomit pyrkivät kohti maan keskusta, mutta ne vain poukkoilevat paikoillaan, sillä ne eivät pääse lähenemään tätä keskusta. Tätä liikettä sanotaan fysiikassa potentiaalienergiaksi, sillä se ei näy, mutta se on siellä. Eli energia tässä kohtaa on liikettä, joka ei vain näy ihmisen silmille. Se vapautuu liike-energiaksi, kun esine tippuu hyllyltä, eli energiaa kutsutaan liikkeeksi, kun ihmisen silmät näkevät sen. Silti, kaikki energia on liikettä, joskus se liike vain on niin pienessä tilassa tapahtuvaa, ettemme näe sitä. Silloin sitä sanotaan potentiaalienergiaksi tai varastoituneeksi energiaksi, silti se on siis liikettä.
Onko olemassa ajallista tilaa, jossa mikään ei liiku tai voi liikkua? Jos on tila, jossa mikään ei liiku tai voi liikkua, se on ajaton tila. Jos sinne heittää kellon, sen viisarit eivät liiku, sillä mikään ei voi liikkua. Kun mittari, joka mittaa aikaa, ei liiku, aikaa ei ole, samalla tavoin, kuin tilatonta pistettä ei voi mitata tilaa mitattavalla mittarilla.
Aika on liikettä on energiaa on elektromagnetismia on mieli on illuusio, joidenkin kulttuurien mukaan se on myös tahto. Mayat olivat planeettamme ajan laskijoita, ja heidän nimi tarkoitti juuri aikaa, mieltä ja illuusiota, samoin myös energiaa, jos tietää mistä puhutaan...
Eli:
Fyysisesti, mielemme on itseään säätelevää elektromagnetismia. Aika on myös elektromagnetismia, mutta se on nk. mekaaninen luonnonlaki. Ts. nuo ovat kaksi polariteettia yhdestä ja samasta: itseään säätelevää ja itsestään säätyvää elektromagnetismia. Aikaa mitataan materian liikkeellä tilassa: esim. kellon viisarit pyörivät kellon ympäri tilassa tai hiekka valuu yhdestä tilasta toiseen tiimarissa. Aika on siis myös energiaa eli liikettä: ja materian liike tilassa on se mitä kutsumme meidän kielellä kokemuksiksi. Mitä enemmän tämä itseään säätelevä elektromagneettikenttä eriytyy itsestään säätyvästä universumin kokoisesta magneettikentästä, joka on erilainen eri paikoissa ja jota kutsutaan ajaksi, sitä vapaammaksi se tulee: se lähenee sitä tasoa, joka on luonut ja ylläpitää koko fyysistä universumia. Tätä tarkoittaa moksha eli vapautuminen. Mitä enemmän mielemme on kytkeytynyt aikaan eli kokemuksiin, sitä enemmän se on ulkoisesti säätynyt: se pomppii omaan mielentilaansa kuuluvien hyvien ja huonojen kokemusten punoksessa, eikä kykene säätelemään niitä. Täten siis kokemuksemme ovat peilausta itsestämme: mitä enemmän olemme niissä kiinni, sitä enemmän ne muokkaavat meitä, mitä enemmän olemme eriytyneet niistä, sitä enemmän muokkaamme niitä. Tuo on toki vasta miten asia toimii mieen tasolla: sen lisäksi meillä on sydän ja dan tien eli napakeskus eli pyhä tai sakraalitsakra.´
Sana maya tarkoitti mayalaisille ja buddhalaisille tiettyjä asioita, jotka he näkivät samoiksi: aika, mieli, illuusio. Mielemme toimii käpyrauhasen kautta, ja hindulaiset kutsuivat sen elektromagneettista keskusta Ajna-tsakraksi. Ajna on mieli ja tahto. Mielemme liikuttaa kroppaamme, joten mielemme on myös tahtomme. Mieli=tahto=aika=illuusio.
Jatkan vielä mielestä: olenkin tyystin unohtanut, että meditoidessa fyysisen aivon toiminnat lakkaavat. Toisinsanoen mieli toimii meditoidessa toisenlaisella energialla kuin elektromagnetismi. Mutta se kuitenkin toimii jollain energialla sillä mielessä on edelleen hyvinkin paljon ajatuksia. Meidän on kuitenkin vapauduttava kaikesta tästä, meidän on vapauduttava kaikesta mielen tai meidän sisäisestä ajasta, ja päästävä siihen jota kutsutaan meditaatiossa absorptioksi. Silloin olemme vapaita fyysisestä ajasta: olemme yksinkertaisesti läsnä.
